Olli-Maunon yritystukimalli - osa 1

Ajattelin alkaa pikkuhiljaa keskittymään blogissani asioihin joiden parista minulta löytyy henkilökohtaista kokemusta eli yritysjuttujen parissa mennään ja tänään pohdiskellaan yritystukia. Suhteellisesti Suomen tukijärjestelmän arvioiminen ei minulta onnistu, koska en tunne tarpeeksi hyvin muiden maiden malleja tehdäkseni vertailuita. Suomen järjestelmää pohtiessa voidaan kuitenkin todeta, että systeemi on todella huono verrattuna siihen mitä samalla sijoitetulla rahalla voitaisiin saavuttaa.

Mediassa on jonkun verran keskusteltu yritystukien tarpeesta ja hyödyllisyydestä, joten on hyvä nopeasti käsitellä miksi yritystuki teoreettisesti ajatellen on parhaita mahdollisia investointeja valtiolle. Nopeimmin asiaan päästään tekemällä muutamia yksinkertaisia laskutoimituksia.

Oletetaan, että valtio antaa vakuudetonta lainaa sadalle kansainvälistä potentiaalia omaavalle kasvuyritykselle miljoona euroa. Lainapäätöksiä tehdään onnenpyörän avulla ja käy kaikkien aikojen paskin mäihä ja vain yksi näistä yrityksistä alkaa menestyä. Oletetaan, että tämän yhden menestyvän yrityksen keskimääräinen liikevaihto 25 vuoden ajalta on 100 milj. euroa vuodessa ja verotettava tulos on 10%. Yritys on työllistänyt keskimäärin 600 ihmistä vuodessa.

Mitä tämä yksi suuri onnistuminen tarkoittaa?

Yritys maksaa yhteisö- ja yritysveroa yhteensä: 250 000 000 euroa * 0,26 = 65 miljoonaa euroa

Oletetaan, että osakkeenomistajat ovat saaneet osinkoina verotettavaa pääomatuloa yhteensä 150 miljoonan edestä, jolloin valtion pääomaverotulot ovat noin 30 miljoonaa.

Jos yrityksessä työskentelevien keskipalkka on n. 3 000 euroa/kk tarkoittaa se noin. 27% veroprosenttia per henkilö. 36 000 * 0,27 = 9 720 euroa. 9 720 * 600 * 25 = 145,8 miljoonaa euroa

Työeläkemaksut yms. muut palkan sivukulut yritykselle eli sivutulot valtiolle: n. 1 400 euroa per henkilö/kk eli 25 vuoden aikana yhteensä yritykseltä noin 252 miljoonaa euroa.

Käytettävissä olevaa nettotuloa on työntekijöille kertynyt yhteensä noin 400 miljoonaa euroa. Nyt menee ihan arvailun puolelle(koska olen äärimmäisen laiska tutkija), mutta uskoisin että käytettävistä olevasta nettotulosta vähintään 35% kotiutuu valtiolle arvonlisäverona, polttoaineveroina, alkoholi- ja röökiveroina, makeisveroina, autoveroina yms. 

Tällä laskentamallilla valtio tienaa siis 140 miljoonaa euroa tästä rysäyksestä. Laskennasta saataisiin tietysti vielä totuudenmukaisempi jos arvioidaan mahdollisten työttömien/julkisen sektorin paperinpyörittäjien kustannukset yksityiseen yritykseen työllistymisen sijaan.

Yhteensä tulot valtiolle(kunta lasketaan tähän):

65 + 30 + 146 + 252 + 140 = 633 miljoonaa(lisäksi jotain korkotuloja)

Menot = 100 miljoonaa. Onnenpyörän kustannusta en tähän laske, mutta veikkaan että hinnat alkaa muutamasta kympistä. 

Johtopäätökset: Todella surkealla sijoittamisella on tienattu puoli miljardia euroa 25 vuoden aikana. Todelliset hyödyt ovat moninkertaiset, koska ihmiset on saaneet duunia ja on ollut jotain tekemistä ryyppämisen sijaan ja ihmiset yrityksen sisällä ovat kehittyneet ja oppineet asioita ja sitä kautta on luotu pohjaa uusille innovaatioille yms.

Esimerkki on raaka ja yksinkertaistettu, mutta toivottavasti kenellekään ei enää jäänyt epäselväksi kuinka kannattavasta toiminnasta voisi olla kysymys. Seuraavassa osassa keskitytään sitten siihen miten rahaa tulisi lainata ja sijoittaa yrityksiin ja miksi. Ja tietenkin poljetaan nykyinen malli suohon.

Terveisin,

O.M.M