On taas aika palata pitkän tauon jälkeen tuottamattomaan työhön eli blogin raapusteluun. Julkisuudessa käydään kovaa kiistelyä työajoista, eläkkeistä, työttymyysturvasta ja kaikesta mahdollisesta. Parlamentarismille tyypillisesti juurikaan mistään olennaisesta ei tietenkään keskustella, joten jää minun tehtäväkseni sivistää ja rankaista sekä kertoa, että miten asiat tehtäisiin jos asuttaisiin Maunolandiassa.
Alkuun on hyvä ottaa esille eräs hyvin eriskummallinen seikka mikä leimaa keskustelua työstä: Oikeisto on oikeassa vääristä syistä ja vasemmisto väärässä oikeista syistä. Viittaan keskusteluun laiskuudesta ja saamattomuudesta sekä ahkeruudesta ja sankaruudesta. Ihmiset ovat geenien ja ympäristön tuotteita. Vapaa valinta on menestyjien kivijalka, kun he arvioivat omaa menestystään ja valintojen(mahdollisuuksien) puute surkeassa tilassa olevien ihmisten selitys omaan tilanteeseen. Epäonnekkaat ovat tässä oikeassa. On täysin arpapeliä minkälaiset aivot saat ja minkälaiseen kotiin synnyt. Yhdessä kodissa isä kertoo pojalleen miksi on tärkeää olla tavoitteita ja opettaa kärsivällisyyttä ja työntekoa. Toisessa kodissa poika vahtii ettei isä polta kännissä taloa. On naurettavaa väittää, että meillä olisi lähellekään tasa-arvoiset mahdollisuudet. Maailma ei ole reilu. Minä tiesin jo nuorena, kun heitin keihästä 1,5 metriä ja valmentaja ei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, että minusta ei tule keihäänheittäjää. Onhan se epäreilua, mutta elämä on. Mikäli haluaisimme samat mahdollisuudet kaikille, pitäisi lapset viedä kaikki samaan laitokseen heti syntymän jälkeen ja suurimmalle osalle tehdä lobotomia.
Edellisestä voidaan johtaa, että jos kerran on mahdotonta ja todella typerää yrittää tehdä tasa-arvoista yhteiskuntaa niin mitä sitten kannattaa tehdä? No mahdollisimman vapaa yhteiskunta, jossa ihmisellä on suuri määrä mahdollisuuksia tehdä elämästään tyydyttävää. Lähestytään hiljakseen varsinaista aihetta ja aletaan miettiä, että miten mahdollisimman monen elämästä saataisiin miellyttävää. Tähän tarvitaan jonkinlainen määrittely, mutta vastaus kysymykseen "Mikä on hyvä elämä?" voi viedä tilaa muutaman kirjan verran. Rajataan siis tässä, että tavoittelen mahdollisimman monelle ihmiselle sellaista peruspakettia missä on mahdollisuus tuntea turvallisuutta, ystäviä ja tehdä omille aivoille palkitsevaa työtä ja viettää sellaista elämää, missä suurin osa aamuista menee hymyillen ja suurin osa illoista kohtuu tyytyväisenä huokaillen. Seuraavaksi luvassa ohjeita paratiisin luomiseen ja havaintoja nykyisestä meiningistä.
Sosialismin juuret ovat Suomessa vahvasti kapitalistiset
Torpparit ja pahat maanomistajat. Sieltä se Suomessa lähtee, tuo vitsaus mikä ravisuttaa yhteiskuntaamme vielä tänäkin päivänä. Ihmiset tekivät työtä ilman mitään oikeutta työnsä tuloksiin. Sellaista oli torpparin elämä. Torppari ei ollut sosialisti, koska ne miehet tekivät tosissaan töitä ja jossain vaiheessa huomattiin, että eihän se ny saatana vetele, että raadat elämäsi hommia ja joku toinen omistaa oikeuden kaikkeen mitä olet tehnyt. Entisen ajan torpparin ja nykypäivän yrittäjän aseman vertaus ei ollut vahinko. Oikeus omistamiseen ja siihen, että työllä voi vaurastua on nimittäin kaiken kehityksen lähtökohta. Se, että viedäänkö sinulta rynnäkkökiväärillä uhaten vai lakipykälällä ulosmitaten on loppujen lopuksi ihan sama. Epäoikeudenmukaisuuden saavuttaessa kriittisen pisteen, niin aletaan taistella vastaan ja jotain mullistavaa tapahtuu.
Kohti oikeudenmukaisuutta
Edellisen paatoksen tavoitteena on teroittaa, että on erittäin tärkeää painottaa oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. No mikä on oikeudenmukaisuutta? Itse koen mikrotason tarkastelun tässä hyödylliseksi. Oletetaan, että kolme ihmistä, nimeltään Pena, Augustus ja Cleopatra päättää rakentaa yhdessä laiturin ja mökin rantaan. Homma sujuu kuin unelma ja laituri valmistuu ennätystahtia kun kaikki kolme puuskuttavat kuin Paperiliiton Ahonen ruokapöydässä. Sitten tapahtuu jotain odottamatonta, kun Cleopatra liukastuu ja murtaa jalkansa. Pena ja Augustus rientävät apuun, tekevät ystävälleen kipsiviritelmän ja vievät hänet lepäämään ja antavat vielä tujauksen viskiä, jotta Clepan elämä ei olisi niin tuskaista. Sitten kaksikko viimeistelee laiturin ja samalla miettivät olisiko mahdollista tehdä jotain rannalle, että siellä ei niin helposti liukastuisi.
Lähimmäisen rakkaudella ja viskillä Cleopatra paranee ennätystahtia ja pian kolmikko on laituriprojektista rohkaistuneena rakentamassa mökkiä. Homma lähtee hyvin käyntiin, mutta Pena huomaa päivisin ajattelevansa viskiä ja sitä, että miksi on hänen vikansa, että Clepa loukkaantui ja sai väistää laituriprojektissa työtä. Eihän hän luonut liukasta rantaa, joten miksi hänen pitäisi kantaa vastuuta... Päivä päivältä Agun ja Clepan työpanos suurenee suhteessa laiskistuvaan Penaan ja kun ikkunoita aletaan laittamaan ja kaikkia tarvitaan niin Penaa ei näy missään. "Penaaaaa!" huutavat Augustus ja Cleopatra ja hetken päästä alkaa kuulua Penan ääni laiturilta: "Työn orjat, sorron yöstä nouskaa...". Ai vitun vittu. Pena on varastanut kaiken viskin ja juonut itsensä änkyräkänniin ja on nyt kusemassa järveen laiturilta hoilaten punaisia säveliä kovaa ja korkealta. Augustuksen hermo palaa ja hän käy tönäisemässä Penan järveen. Seuraa lyöntimylly ja kaikki lähtee ensiapuun ja mökki jää rakentamatta.
Nyt kävi näin. Miksi? En ehkä ihan absoluuttisen oikeaa vastausta osaa antaa, mutta ehkä ihmiset kokevat että aika on loppujen lopuksi kuolevaisten ainoa resurssi ja että kun ihminen haluaa nauttia jostain tuloksesta, on käyttävä suurinpiirtein sama määrä aikaa ja vaivaa sen saamiseen. Miksi sitten Cleopatraa ei hakattu? Augustus ja Pena tajusivat, että hän ei valinnut loukkaantumistaan ja oli siksi uhri ja useimmissa meissä asuu halu auttaa ja tukea uhreja. Tarinan opetus? Meillä ihmisillä on erinomainen vaisto siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin ja sitä tulisi käyttää mahdollisimman paljon rakentaessamme järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Esimerkkinä todettakoon, että sosiaaliturvaa uudistetaan niin, että Cleopatra saa jatkossakin rahaa että pääsee hoitamaan jalkansa ja Pena taas pääsee juttelemaan ammattiauttajalle, joka kertoo että vaikka viski on hyvää niin litra päivässä on liikaa. Mitä enemmän valintaa ihmiset kokevat, että tilanteeseen liittyy, sitä epäoikeudenmukaisemmaksi koetaan vastikkeettoman rahan antaminen tälle yksilölle. Tässä myös huomataan, että vastuu ihmisistä joilla menee heikommin on myös välttämätöntä jotta homma pelaa. Jos lyöntimylly käynnistyy kun joku sairastuu, niin taas jää hommat tekemättä.
Ay-liikkeiden ja työehtosopimusten lyhyt oppimäärä
Tämä kappale on käytävä läpi jossain vaiheessa, joten otetaan se nyt tähän. Ay-touhu ja työehtosopimukset muodostavat tragikoomisuuden huipentuman. Jos ei olisi ihmisten hyvinvoinnin tuhoamisesta kysymys, niin nauraisin vedet silmissä, mutta koska on vakavasta asiasta kysymys niin oikeasti meinaa itkettää. En tiedä tunteeko moderni historia toista tällaista edunvalvontaa, missä edunvalvonta tarkoittaa jäsenten kusettamista ja vähitellen jäsenten työmahdollisuuksien järjestelmällistä heikentämistä. Jokainen voi esimerkiksi tarkastella Paperiliiton aikaansaannoksia työpaikkojen suojelussa. Ja ei, tämä ei tarkoita että paperiteollisuuden häviäminen Suomesta on ay-liikkeen syytä. Mutta sen sijaan on varmaa, että liiton tavoitteet työpaikkojen suojelussa on epäonnistuneet täydellisesti. Tämä johtuu siitä, että työpaikkoja ei voi suojella kiristämällä yrityksiä, koska lopulta kiristät asiakkaita ja omistajia. Edellä sivuttiin jo sitä, että omaisuuden hankkiminen ja sen vapaa käyttäminen on hyvinvoinnin perusta. Ajatus siitä, että voidaan säätää laki, joka kertoo kuinka paljon omistaja saa haluta voittoa toiminnastaan tai miten paljon palkkaa saadaan työntekijälle maksaa(käänteisesti sama asia) on naurettava. Ja vaikka Ahonen on iso kaveri, niin ei hän niin iso ole että jos hänet lähettää Brasiliaan niin eukalyptyspuut ei siellä pääsisi kasvamaan. Päinvastoin, mitä nopeammin yritykset pystyvät reagoimaan muuttuvaan markkinatilanteeseen niin sen paremmat mahdollisuudet on työpaikkojen säilymiseen.
Tarina jatkuu, kun sitä jaksan jatkaa. Tulossa on tietysti asiaa julkisesta kulutuksesta, viennistä ja tuonnista sekä verotuksesta.
