Olli-Maunon yritystukimalli - osa 1

Ajattelin alkaa pikkuhiljaa keskittymään blogissani asioihin joiden parista minulta löytyy henkilökohtaista kokemusta eli yritysjuttujen parissa mennään ja tänään pohdiskellaan yritystukia. Suhteellisesti Suomen tukijärjestelmän arvioiminen ei minulta onnistu, koska en tunne tarpeeksi hyvin muiden maiden malleja tehdäkseni vertailuita. Suomen järjestelmää pohtiessa voidaan kuitenkin todeta, että systeemi on todella huono verrattuna siihen mitä samalla sijoitetulla rahalla voitaisiin saavuttaa.

Mediassa on jonkun verran keskusteltu yritystukien tarpeesta ja hyödyllisyydestä, joten on hyvä nopeasti käsitellä miksi yritystuki teoreettisesti ajatellen on parhaita mahdollisia investointeja valtiolle. Nopeimmin asiaan päästään tekemällä muutamia yksinkertaisia laskutoimituksia.

Oletetaan, että valtio antaa vakuudetonta lainaa sadalle kansainvälistä potentiaalia omaavalle kasvuyritykselle miljoona euroa. Lainapäätöksiä tehdään onnenpyörän avulla ja käy kaikkien aikojen paskin mäihä ja vain yksi näistä yrityksistä alkaa menestyä. Oletetaan, että tämän yhden menestyvän yrityksen keskimääräinen liikevaihto 25 vuoden ajalta on 100 milj. euroa vuodessa ja verotettava tulos on 10%. Yritys on työllistänyt keskimäärin 600 ihmistä vuodessa.

Mitä tämä yksi suuri onnistuminen tarkoittaa?

Yritys maksaa yhteisö- ja yritysveroa yhteensä: 250 000 000 euroa * 0,26 = 65 miljoonaa euroa

Oletetaan, että osakkeenomistajat ovat saaneet osinkoina verotettavaa pääomatuloa yhteensä 150 miljoonan edestä, jolloin valtion pääomaverotulot ovat noin 30 miljoonaa.

Jos yrityksessä työskentelevien keskipalkka on n. 3 000 euroa/kk tarkoittaa se noin. 27% veroprosenttia per henkilö. 36 000 * 0,27 = 9 720 euroa. 9 720 * 600 * 25 = 145,8 miljoonaa euroa

Työeläkemaksut yms. muut palkan sivukulut yritykselle eli sivutulot valtiolle: n. 1 400 euroa per henkilö/kk eli 25 vuoden aikana yhteensä yritykseltä noin 252 miljoonaa euroa.

Käytettävissä olevaa nettotuloa on työntekijöille kertynyt yhteensä noin 400 miljoonaa euroa. Nyt menee ihan arvailun puolelle(koska olen äärimmäisen laiska tutkija), mutta uskoisin että käytettävistä olevasta nettotulosta vähintään 35% kotiutuu valtiolle arvonlisäverona, polttoaineveroina, alkoholi- ja röökiveroina, makeisveroina, autoveroina yms. 

Tällä laskentamallilla valtio tienaa siis 140 miljoonaa euroa tästä rysäyksestä. Laskennasta saataisiin tietysti vielä totuudenmukaisempi jos arvioidaan mahdollisten työttömien/julkisen sektorin paperinpyörittäjien kustannukset yksityiseen yritykseen työllistymisen sijaan.

Yhteensä tulot valtiolle(kunta lasketaan tähän):

65 + 30 + 146 + 252 + 140 = 633 miljoonaa(lisäksi jotain korkotuloja)

Menot = 100 miljoonaa. Onnenpyörän kustannusta en tähän laske, mutta veikkaan että hinnat alkaa muutamasta kympistä. 

Johtopäätökset: Todella surkealla sijoittamisella on tienattu puoli miljardia euroa 25 vuoden aikana. Todelliset hyödyt ovat moninkertaiset, koska ihmiset on saaneet duunia ja on ollut jotain tekemistä ryyppämisen sijaan ja ihmiset yrityksen sisällä ovat kehittyneet ja oppineet asioita ja sitä kautta on luotu pohjaa uusille innovaatioille yms.

Esimerkki on raaka ja yksinkertaistettu, mutta toivottavasti kenellekään ei enää jäänyt epäselväksi kuinka kannattavasta toiminnasta voisi olla kysymys. Seuraavassa osassa keskitytään sitten siihen miten rahaa tulisi lainata ja sijoittaa yrityksiin ja miksi. Ja tietenkin poljetaan nykyinen malli suohon.

Terveisin,

O.M.M

Kansantalous pähkinänkuoressa.

Moro,

Todella pitkän ajan jälkeen muistin, että minullahan oli blogi johon piti kirjoittaa viisauksia tai ainakin jotain sen kaltaista. Mediassa käsitellään tällä hetkellä valtavasti eurokriisiä ja eri vaihtoehtoja tilanteesta selviämiseksi ja tuntuu siltä, että toimittajat ovat täysin pihalla puhumattakaan johtavista poliitikoistamme, joita tosin voi ohjata muutkin motiivit kuin ihmisten valaiseminen. Jää siis nuoren Olli-Maunon tehtäväksi kertoa ymmärrykseni rajoissa mistä oikein ylipäätään on taloudessa kysymys ja miten rahaliitot ja pankit ovat sidoksissa yksityisen ihmisen talouteen.

Ennenkuin voidaan hypätä moderniin talouteen ja sen kiemuroihin on hyvä lähteä perusasioista liikenteeseen ja miettiä miksi on kehitetty raha, pankki ja korko. Olipa kerran maailma, jossa ihmiset elivät pienissä yhteisöissä ja päivän haasteet muodostuivat metsästyksestä ja majan tilkitsemisestä talvea varten sekä monennäköisistä arjen askareista, jotka liittyivät suoraan perustarpeiden tyydyttämiseen. Ihmisen luonteen mukaisesti kuitenkin ahneus,  kunnianhimo, halu kehittyä ja saada enemmän johtivat väistämättä siihen, että ihmisillä alkoi olla enemmän hyödykkeitä mitä tarvittiin oman porukan tyytyväisenä pitämiseen. Huomattiin myös, että osa ihmisistä olivat pirun taitavia metsästämään, kun taas toiset osasivat rakentaa asioita ja jotkut vaan löysivät aina parhaat sienipaikat. Syntyi ajatus asioiden vaihtamisesta eli kaupankäynnistä, joka myöhemmin rakentaisi pohjan suurten ihmismassojen elämiselle ja hyvinvoinnille. Hyödykkeiden määrän kasvaessa tuli kuitenkin eteen monia käytännön ongelmia ja syntyi ajatus arvon mittarista, johon asioiden arvoa voisi verrata ja käydä sillä kauppaa. Suorastaan nerokasta. Näin siis syntyi raha. Eli kysymys ei siis ole Saatanan keksinnöstä vaan ihan käytännön arkielämää helpottavasta innovaatiosta.

 Ihmisen halu omistaa ja saada enemmän on taustalla myös pankkien synnyssä. On luonnollista, että osa ihmisistä on onnekkaampia, älykkäämpiä ja nokkelampia kuin toiset, joka näkyy usein myös suurempana varallisuutena. Tämä luo luonnollisen win-win tilanteen rikkaiden ja ei-niin-rikkaiden välille. Rikkaat miettivät miten saisi rahaa enemmän, kun köyhemmät miettivät miten saisi samoja asioita kuin rikkaat ilman rahaa? Noh, rikas lainaa köyhälle rahaa ja hyötyy siitä saamalla lainaamalleen rahalle korkoa, jonka suuruus määräytyy koetusta riskistä sekä kilpailusta ja köyhä saa samanlaisen kiikkutuolin kuin rahaherra. Välissä vielä paikallinen kiikkutuolien tekijä hymyilee kun työtä tulee ja raha virtaa. Jälleen ihmiset kehittivät yhden todella merkittävän järjestelmän, joka mahdollistaa enemmän kaikille.

Tässä vaiheessa hypätään aikajanalla nykyhetkeen ja aletaan miettimään, että mitäs nykymaailmalle kuuluu? Noh, lainaaja ei enää tarvitse varallisuutta lainatakseen ja raha ei mittaa yksittäisen valtion hyödykkeiden kysyntää. Luonnolliset korjaavat voimat inflaatio ja deflaatio on käytännössä eliminoitu ja keskuspankki voi lainata rahaa edullisemmin kuin koskaan huonompiin kohteisiin kuin koskaan. Satoja miljardeja heitellään menemään maksukyvyttömille maille ja pankeille jo entuudestaan velkaisten maiden toimesta. Maapallon rahat ovat kiinalaisilla ja raaka-aineet suurinpiirtein venäläisillä. Jotain selkeästi tapahtui näille luonnollisille ja hyville järjestelmille, jotka syntyivät tarpeesta hyödyttämään kaikkia.

Palataan nyt miettimään asiaa yksittäisen ihmisen näkökulmasta ja mietitään mistä kansantaloudessa on kysymys. Ihmisellä on kolme valintaa, kun jotain hyödykettä halutaan: Hankkia se kansantalouden sisältä(kotimaasta), hankkia se kansantalouden ulkopuolelta(ulkomailta) tai tulla toisiin ajatuksiin ja olla ilman. Tästä pääsemme yhteen mediassa heiteltyyn käsitteeseen Suomen vientiriippuvuudesta. Mitä se on? Se on sitä, että olemme todella ahneita ja haluamme ulkomaisia hajuvesiä, vaatteita, autoja ja oikeastaan ihan kaiken mitä haluttavissa on ja olemme halukkaita tekemään näitä asioita äärimmäisen vähän niinkuin tyypillistä on pienelle ja hyvinvoivalle kansalle. No tällä tuontiriippuuvdella on luonnollinen vastapeluri eli vientiriippuvuus mikä käytännössä tarkoittaa riippuvuutta ihmisistä, jotka kehittävät ja valmistavat innovaatioita, joita muissa maissa halutaan ostaa. Eli siis oikeastaan olemme riippuvaisia, koska haluamme niin kovin paljon ja olemme kykenettömiä tai haluttomia tuottamaan näitä asioita itse.

Edellisen kappaleen turvin pääsemme hyvin käsittelemään rahaliittoja. Nimittäin itsenäisessä valuuttajärjestelmässä(kutsutaan kelluvaksi valuutaksi) rahan arvo määräytyy kysynnän mukaan, jolloin tasapaino viennin ja tuonnin välillä syntyy automaattisesti. Mitä vähemmän ulkomailla halutaan tavaraa sitä enemmän hinta tavaralla laskee ja tuontitavaran hinta nousee. Tämä johtaa siihen, että Armanin kamat alkaa vaikuttaa liian hintavilta ja vaikka kuinka ärsyttää niin on oltava ilman tai perustettava oma vastaava pulju. Kuulostaa tosi hyvältä Olli-Mauno, mutta onko tämä vain ymmärtämättömän ihmisen utopiaa? On sikäli kun ihmiset Norjassa, Ruotsissa ja Sveitsissä ovat esimerkiksi yhtä ymmärtämättömiä.

No miksi sitten on kehitetty valuuttaliitoja ja mitkä ovat hyödyt ja haitat verrattuna luonnolliseen talousjärjestelmään? Hyvä kysymys. Oma teoriani on, että jossain vaiheessa 70 ja 80-luvulla varakkaat ihmiset, joiden varallisuuden kehittyminen ei ollut kiinni vientiteollisuudesta ovat tapansa mukaan miettineet miten voisi rahalla saada vielä enemmän eli kuinka rahan ostovoimaa voisi kasvattaa niin, että huorat Thaimaassa olisivat ennätyksellisen halpoja vaikka nimellinen tulotaso ei nousisikaan. No sidotaan valuutta johonkin suureen valuuttaan, jolloin ikäänkuin Suomen on mahdollista saavuttaa Saksan työllä ja menestyksellä syntynyt ostovoima hyvinkin helposti. Nam.

No haittoja, onko niitä? Jos meidän talousviisailta kysytään niin järjestelmä on lähes täydellinen. Aion kuitenkin kumota tämän väitteen täydellisesti. Jos luit blogia puolihuolimattomasti niin nyt tarkkana, koska kerron miksi valuuttaliitto on erittäin suurella todennäköisyydellä toisille maille nopea ja toisille hidas hirttosilmukka, joka päätyy vahingoittamaan kaikkia(tosin osa maista selviää vähällä).

Ensinnäkin on hyvä hahmottaa minkälaiseen kaupankäyntiin valuuttakurssi vaikuttaa. Kilpailu ja korvattavuus. Mikäli viet ainutlaatuisia teleportteja maailmalle ja kukaan muu ei osaa niitä valmistaa on lähes täysin yhdentekevää mikä on valuutan arvo suhteessa muihin(poislukien tilanne, jossa ihminen ei voi ostaa hyödykettäsi koska hinta on noussut niin kovaksi). Usein puhutaan jalostusarvon merkityksestä, mutta tämä on vähän ymmärtämätöntä siinä mielessä, että raaka-aine voi myös olla ainutlaatuinen ja sitä ei tarvitse jalostaa että se käy kaupaksi hyvin.

Eli siis kysymys on kuitenkin sekundäärisestä asiasta hyvinkin usein. Jos firmassa tehdään kaikki asiat hyvin on enemmän kuin todennäköistä, että tuotteet menevät kaupaksi kuitenkin. Mutta on myös merkittäviä aloja joissa kehittämistä ei ehkä ole mahdollista tehdä enää kovinkaan paljoa ja valuuttakurssi määrittelee hyvin pitkälti kuinka paljon kauppaa on mahdollista tehdä.

Eli valuuttaliitossa usein kärsivät eniten ne, joilla on oma tuotanto on alkeellista ja noussut hintataso vaikuttaa eniten mahdollisuuteen viedä hyödykkeitä. No joku viisas jo tässä vaiheessa ajattelee, että mites ne valtavat edut kun saadaan ostaa tavaraa valuutta-alueen ulkopuolelta? Se on se viimeinen kuolinisku terveillekin maille, koska lienette joskus kuulleet siitä kuinka yhteisvaluutta tekee kaupan käynnin EMU-maiden kesken helpoksi ja luontevaksi? Pöyristyttävyydessään nerokas väite, joka jättää Hitlerin kyvyn harhauttaa kansalaisia kauas taakse. Koska kun ostat vahvalla eurolla hyödykkeitä niin hyötyäksesi siitä vahvasta valuutasta on sinun ihan oikeastikin ostettava se valuutta-alueen ulkopuolelta. Mikä tarkoittaa erittäin suurella todennäköisyydellä sitä, että ns. vahvoilla yhteisillä sisämarkkinoilla sitä ei ainakaan valmisteta.

Onko tästä todisteita sitten? Eikös nykyinen eurokriisi olekaan pankkikriisi? On ja ei. Liian korkea valuutta suhteessa kansantalouden tilaan aiheuttaa nopeasti kasvavaa työttymyyttä, koska ei vain ole kysyntää tavaralle. Työllisyyttä kompensoi hiukan tuontivetoiset bisnekset, jotka maahantuo hyödykkeitä sopuhintaan. Mutta milläs köyhä kansa näitä ostaa? No velallahan sitä. Eli käytännössä on tehty sellainen peliliike talouspolitiikassa, että valtio velkaantuu ja ihmiset velkaantuu korkotason pysyessä alhaisena jolloin voidaan puhaltaa hiukan eloa hetken aikaa työllisyyteen ja talouteen. Ja sitä velkaahan on euron olemassaolon aikana riittänyt. Eli nopeimmat esimerkit yhteisvaluutan ihanuudesta löytyy Kreikasta ja Espanjasta. Mutta Suomi tulee perässä varmasti, koska on täysin järjetön ajatus että tuotteidemme hinta on samalla viivalla suhteessa Saksaan. Kehittyneemmällä maalla katastrofi vain kestää kauemmin. Toki sitä voi nopeuttaa niin, että lainaa rahaa pankeille ja maille josta sitä ei koskaan saa takaisin.

No nyt on todella monien mutkien kautta todettu, että vituiksi menee ja pahasti. Mitä sitten pitäisi tehdä? Noh euroalue pitää saattaa tiensä päähän. Se ei ole maailmanloppu niinkuin on uskoteltu. Argentiina teki pienemmässä mittakaavassa konkurssin liitettyään todella typerästi valuuttansa dollariin ja vapautui sidonnaisuudesta sitä kautta ja tilanne korjaantui alle kymmenessä vuodessa kun hyödykkeet hakivat oikean hintansa maailmanmarkkinoilla. Suomi sai edellisestä valuuttaliitosta Saksan kanssa muutaman sadan miljardin laskun ja pääsi velattomasta valtiosta Eurooppa-liigaan todella perseaukisten valtioiden seuraksi. Vuosilta 85-91 taloushistoriasta löytyy tietoa tästä valuuttaputkisysteemistä joka oli kyllä yksi täydellisyyden ilmentymä jos joku siihen haluaa perehtyä. Kysymys oli Euron kanssa hyvinkin samanlaisesta systeemistä, jossa markka oli sidottu DEM:iin jolla saavutettiin todella vahva valuutta todella nopeasti ja totaalituho vielä nopeammin.

Pahoittelen sitä, että teksti saattaa sisältää kirjoitusvirheitä ja epäloogisuuksia, mutta toivottavasti sain jonkun ajattelemaan myös tätä puolta taloudesta ja ennenkaikkea sitä, että ehkä nykyinen taloustotuus ei olekaan niin yksinkertainen.

-Olli