Moi,
Ajatus blogin tyylisuunnan vaihtamisesta on itänyt jo pitkään ja olen halunnut tehdä siitä paljon henkilökohtaisemman ja pohtia enemmän ihmistä ja itseäni. Minulla myös vilisee aika paljon ajatuksia päässä niin uskon, että niistä kirjoittelu voi auttaa jäsentämään niitä ja mahdollisesti herättämään uusia, vielä hienompia ajatuksia. Ajattelin korkata uuden blogin miettimällä työtä ja miksi sitä tehdään Tämä on myös erittäin hyvä aihe kirjoittaa, koska kirjoittajalla ei oikein ole mitään hajua asiasta. Eli siis lempitilanteeni jossa turha tieto ei rasita mielenkiintoista spekulointia.
Ihan alkuun pitää muistuttaa, että tämä teksti kuvaa sitä miten minä ajattelen asioista joka tarkoittaa sitä, että nämä on minun mielipiteitä ja erittäin suurella todennäköisyydellä monetkin näkemykset tulee vielä muuttumaan.
Monet tietävätkin, että olen vähän omalaatuinen ja aavistuksen mahakas pikku hobitti, jolla on monenlaisia haluja ja mielitekoja. Yksi niistä on kaiken mahdollisen kvantifioiminen ja pilkkominen jotenkin ymmärrettävään muotoon jotta niitä asioita voi sitten pyöritellä päässään ja analysoida kun pitäisi tehdä töitä jotta saa rahaa jolla maksaa laskuja. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että kun lähden miettimään ihmisen elämää niin tässä tulee menemään aikaa. Otetaan esimerkki. Joku sanoo minulle, että työ on tärkeä osa ihmisen elämää. Minä alan välittömästi miettimään, että mitä sen termin takana oikein mahtaa asustaa. Siihen kuuluu usein kaksi matkaa sinne ja takaisin. Matkan voi taittaa kävellen, juosten, pyöräillen tai lentäen jonka jälkeen alan pohtimaan, että mitkä näiden vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet on sekä sen yksittäisen päivän kannalta, että myös yleisenä elämänvalintana. Noita minä sitten puntaroin mielessäni ja pääsen jossain vaiheessa siihen, että ihminen on siellä työpaikalla. No siellähän tapahtuu ihan älyttömästi asioita. Ihmiset vuorovaikuttaa keskenään ja vaikutus voi olla positiivinen, neutraali tai negatiivinen. Joku sanoo, että töissä voi toteuttaa itseään ja siellä on hienoa ja toinen taas sanoo, että työ on paskaa kun ihmiset on idiootteja ja uupuu siellä täysin. Minusta itsensä toteuttaminen tarkoittaa sitä, että ihminen kokee olevansa merkityksellinen ja merkityksellinen ei voi oikein olla muille kuin itselleen ja toisille ihmisille. Ei yhteiskunta oo mikään todellinen asia etkä sinä voi olla sille tärkeä tai epätärkeä. Se on ihmisten keksimä iso termi millä sekoitetaan kaikkien pää. Ihminen on usein myös sellainen, että se mitä meidän lähellä tapahtuu menee ihan eri tavalla tunteisiin kuin tapahtumat mitkä on kauempana. Kaikki keskustelut ja eleet työpaikalla ovat yksittäisiä tapahtumia millä on joku vaikutus sinuun ja ne ovat sinua lähellä. Elämässä yleisesti omaksuttu viisaus on, että ei kannata hengata kusipäiden kanssa. Yhdistämällä tämän totuuden ja pohdintani voin epätieteellisesti tehdä johtopäätöksen, että työ on elämänlaatua nostava tekijä vain jos siellä on hyviä tyyppejä. Se on sama hengaako kusipäiden kanssa töissä vai vapaa-ajalla, mutta elämä ei ikinä oo kivaa niiden kanssa.
Mites jos tarvitsee rahaa ja työ on ihan OK, mutta työporukka ei? Ihminen ei ikinä saavuta optimaalista tilaa missään ja on täysin normaalia joutua tilanteeseen jossa hommat ei toimi. Tämä ei minusta ole vakavaa, kun pitää huolen et tekee jotain muutoksen eteen. Omalla kohdallani olen vakuuttunut, että ehdoton prioriteetti on, että ihmiset töissä antaa minulle useimmiten jotain positiivista energiaa ja sitä kautta merkitystä olemassaololle. Ajatus siitä, että teen pitkään töitä huonossa ympäristössä jotta voin ostaa asioita mitä en välttämättä tarvitse on kammottava.
Suurin ja yleisin argumentti työnteon puolesta on tietysti se, että siitä tulee sitä rahaa millä saa sitten ostettua asioita mitä tarvitsee ja haluaa. Kaikki tietää, että elämässä pitää edistyä ja se tarkoittaa, että ensin suoritetaan koulu, sitten mennään töihin, sitten ostetaan asunto ja tehdään lapset jonka jälkeen voittaa pelin. Pelissä saa bonuspisteitä siitä jos ihmiset ihailee pankkitiliäsi, työtäsi, asuntoasi tai lapsiesi harrastuksia ja jättipotin jos tekee unelmistaan totta ja kertoo siitä maailmalle. Pisteitä menettää jos jää näissä asioissa jonkun itse keksimänsä rajan alapuolelle. Entä jos ei halua pelata? Tämä on se iso kysymys mitä oon itse pohtinut. Kysymyshän ei tietenkään ole absoluuttinen eli pelaat tai et vaan kysymys on siitä minkä verran haluat pelata ja miksi. Tähän todella vaikeaan ongelmaan lähtisin ensin hakemaan vastausta siitä miten ja miksi ihminen saa tyydytystä.
Kun asiaa lähtee oikein pohtimaan niin sitä huomaa, että monet asiat tuo tyydytystä. Omia halujaan ja etenkin niiden motiiveja on myös hankala erotella, mutta itse olen jakanut ne käytännössä kahteen kategoriaan: 1) egopaskaan ja 2) ei-paskaan.
Se mitä tällä haen takaa on se, että jos ihminen vaikka tienaa sata tonnia vuodessa niin kysymys on aina vaihtokaupasta. Vaihdat omaa aikaasi joka on sinun elämän energiaasi mitä on rajallinen määrä siihen, että saat rahaa ja olet tyytyväinen. Minusta siinä on suuri ero kuinka paljon siitä tyytyväisyydestä tulee siitä, että muut ihmiset näkevät kuinka paljon tienaat ja mitä kaikkea hienoa teet ja hurraavat ja miten paljon siitä, että rakastat oikeasti meren tuoksua ja haluat ajella jahdillasi pitkin poikin jahdaten naisia tai miehiä saarelta saarelle. Jos minun pitäisi määritellä ihmisen ego niin sanoisin, että se on riittämättömyyden pelkoa. Jos ihminen rakentaa elämänsä tuon pelon ohjaamana niin en sano, etteikö se olisi todellista onnellisuutta vaan siinä on minusta hirmuinen riski. Jonain päivänä on täysin mahdollista, että jahdilla ei enää ajella ja elämä ei edistykään niin kuin on ajatellut ja pitää konkreettisesti mennä wall streetiin 30. kerroksesta. Pahinta tuossa riittämättömyyden pelossa on minusta se, että se asettaa meille täysin fiktiivisen vaatimustason elämälle mitä varten sitten painaa menemään eli huomaamattaan saattaa rakentaa elämänsä täysin älyttömien asioiden ympärille.
En usko, että kukaan pystyy elämään ilman tuota pelkoa ja kovinkin guru varmasti joskus sortuu ajattelemaan että on kova guru. Se mitä minusta voi tehdä ja ihmisen tulisi tehdä on miettiä, että miksi tekee asioita ja missä voimakkaimmin tulee esiin egopohjaiset motiivit. Suurella egolla myös saadaan asioita aikaan ja tapahtumaan ja on varmasti maailmaa viety hurjasti eteenpäin, mutta ihmisen oman elämän kannalta olisi minusta syytä pyrkiä pelkäämään mahdollisimman vähän.
Summa summarum, tämän tekstin voisi tiivistää niin, että olen tullut siihen lopputulokseen, että kannattaa rehellisesti miettiä miksi haluaa tiettyjä asioita ja kannattaa opetella ihailemaan itseään niin ei ole niin riippuvainen muiden ihailusta. Ensi viikolla oon sit varmaan jotain toista mieltä. Tällaista tämä aina on. En tietenkään jaksa oikolukea tätä ja pahoittelut psykologeille jotka pahoittaa mielensä kun määrittelen asioita miten lystään.
